Aina välillä sitä pysähtyy miettimään, että onko tämä sen arvoista. Lähdin kotoa ja jätin taakse perheen, ystävät ja joukkueen, kaiken rakkaan. Sitten minut lennätettiin tuntemattomaan paikkaan, tuntemattomien ihmisten luokse asumaan ja kouluun, josta en tuntenut ketään. No ainakin tiesin että olen tulossa takaisin Suomeen vaihdon jälkeen ja toivoin että kaikki minut viellä muistaa. Viimeisen 200 päivän aikana olen tavannut varmaan enemmän uusia ihmisiä, kuin koko elämäni aikana. Täällä ei auta ujostella ja valita kenelle haluaa jutella. Uusia ystäviä on kuitenkin ollut hieman hankala saada, mutta se on normaalia. Nyt viimeisten kuukausien aikana olen löytänyt enemmän uusia tuttavuuksia ja joka paikassa on joku jolle voin jutella.
Olen myös saanut elinikäisen ystävän, siskon Tanskasta. En usko että ollaan tämän vaihtovuoden aikana oltu viikkoa kauemmin näkemättä toisiamme. Koululounasta ollaan syöty kahta päivää lukuun ottamatta yhdessä (oltiin siis kaksi päivää eri koulu ruokailuissa). Ollaan oltu erottamattomat jo ensimmäisestä viikosta lähtien ja viestitelty joka ikinen päivä viimeisen 6 kuukauden ajan. En tiedä mitä tehdään alle kolmen kuukauden päästä, kun molemmat suuntaavat kotiin, oikeaan kotiin. Tullaan varmaan matkustelemaan edes takaisin joka lomalla.
 |
| Love you <3 |
Mutta älkää te siellä koti Suomessa unohtako, ei enää kauaa kunnes tulen kotiin!
Ronja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti