2ND BEST IN THE STATE!!!

Koripallo on ollut suuri osa meijän viimeisiä kuukausia. Se alkoi noin marraskuun aikoihin ja huipentui tänä viikoloppuna osavaltion mestaruuskilpailuihin, Peoriaan, Illinoisiin. Olen vaihtovuoden alusta asti tiennyt, että meidän koulun tyttöjen koripallojoukkue on todella hyvä, viimevuoden osavaltion mestarit. Mutta kaikkien yllätykseksi heidän matka loppui jo alueelisiin kisoihin. No viimeisen parin viikon ajan meidän koulun poikien joukkue taas on voittanut alkukarsintoja. Ja viime viikon torstaina he voittivat viimeisen karsinta pelin ja viime viikonloppuna pääsivät osallistumaan osavaltion mestaruuskisoihin.

Viimeinen peli voitettiin 6 pisteellä!

Päästiin kaikki koulusta pari tuntia aikasemmin viime viikon perjantai ja lähdettiin ajamaan kohti Peoriaa, joka sijaitsee noin 3-4 tunnin ajomatkan päässä. Ensimmäinen peli meillä oli jo perjantai illalla. Täällä kaikki pukeutuvat koulun väreihin ja saattavat maalata naaman. Yksi osa katsomosta oli varattu vain oppilaille. Me seistiin koko pelin ajan ja eturivissä oli oppilaita, jotka vetivät erilaisia kannustushuutoja ja liikkeitä. Meidän koululla oli kyllä paras kannustusosio ja kaikilla oli hauskaa. Tämän pelin voitimme noin 10 pisteellä, joka tarkoitti että seuraavana päivänä päästiin pelaamaan osavaltion mestaruudesta.

Sharon ja Josephine

Nashville v. Porta

Innokkaat fanit

Lauantaina peli oli vasta illalla, joten päivä vieteltiin ajellessa ympäriinsä, shoppaillessa ja syödessä. Sitten mentiin hotellille pistämään koulun paidat päälle ja maalaamaan naamat. Kannustussektio oli taas todella äänekäs ja pojat pelasivat erittäin hyvin. Oltiin johdossa yli 10 pisteellä pari minuuttia ennen pelin loppua. No meidän vastustajat tasoittivat ja jouduttiin yliajalle. Tämä oli hermoja raastavaa!! No tämä yliaika päättyi tasaan ja niin kävi myös seuraavalla yliajalla. Lopulta kolmannella yliajalla hävittiin noin 10 pisteellä. Kaikki olivat todella pettyneitä, mutta olimme silti osavaltion toiseksi parhaita!! Meidän joukkue pelasi todella hyvin ja olisimme voiton ansainneet, mutta aina ei voi voittaa. Mentiin sitten onnittelemaan pettyneitä pelaajia pelin jälkeen. Jäätiin viellä toiseksi yöksi hotelliin, sillä tämä peli loppui vasta puoli 11.

Pelin jälkeen kaikki kerääntyivät kentälle onnittelemaan poikia

Naamat maalattuna kannustamassa

Seuraavana päivänä ajettiin kotiin aamulla ja valmistaudettiin korisjoukkueen vastaanottoon. Ensin he järjestivät paraatin, ajamalla keskuskadun läpi paloauton perässä torvia tööttäillen. Sitten menimme koululle, jossa valmentajat puhuivat kaudesta ja senior pelaajat pitivät puheita. Kaikki olivat jo paljon paremmalla tuulella vaikka emme ensimmäisiä olleetkaan. Sitten käytiin viellä sanomassa kaikille pelaajille onnittelut.

Valmentaja puhumassa koripallokaudesta

Nyt on koripallo kausi siis ohi. En ole ennen ollut mikään suurin koripallo fani, mutta tiesin jotain sääntöjä. Tämän viimeisen 5 kuukauden aikana musta on tullut oikea koripallo fani ja varmasti haluan jatkaa koripallon seuraamista Suomessa. On ollut mukava katsoa koulun poikien pelaavan ja tietää ketä pelaajat ovat. Ollaan kaikki todella ylpeitä heistä ja siitä on ollut vuosia kun Nashvillen poikien koripallojoukkue on päässyt näin pitkälle.

Tämän kuvan sain koulun nettisivuilta, mutta siinä viellä meijän poikien Varsity (paras) joukkue, cheerleaderit ja valmentajat.

Muuten on elämä täällä todella kiireistä, joka päivä koulun jälkeen jään treeneihin. Yleisurheilua on vähän hankaloittanut penikkatauti mun säärissä, mutta nyt parin viikon rauhassa ottamisen jälkeen alan taas olemaan valmis treenaamaan. Näytelmä meillä on noin parin viikon päästä, että aletaan jo olemaan aika pitkällä. Melkein kaikki osaavat osansa ja harjoitellaan jo asut päällä. Ensi viikonloppuna meillä on FBLA kilpailu, osavaltion pääkaupungissa, Springfieldissä. Ja sitten sunnuntaina mennään vaihtaritapaamiseen Missouriin ja kaikki tuovat mukanaan jonkun perinteisen ruuan omasta maastaan. Eli kiirettä pitää! Enää noin 2,5 kuukautta jäjellä ja melkein joka viikonloppu on jo täynnä! 

Ronja

200 PÄIVÄÄ!

Tasan 200 päivää sitten seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä sanomassa viimeiset heipat äitille. Mulla ei ollu kauheasti aikaa valmistautua lähtöön, sillä isäntäperhetiedot tulivat vain kaksi päivää aikaisemmin. En myöskään kauheasti tiennyt minne olin menossa, tiesin vain että kylä jossa tulen asumaan on 2000 ihmisen pieni maalaiskylä (oikeasti täällä asuu noin 200 ihmistä...). Kun pääsin läpivalaisun läpi, jätin kaiken tuttun taakseni ja matka tuntemattomaan alkoi. 

Aina välillä sitä pysähtyy miettimään, että onko tämä sen arvoista. Lähdin kotoa ja jätin taakse perheen, ystävät ja joukkueen, kaiken rakkaan. Sitten minut lennätettiin tuntemattomaan paikkaan, tuntemattomien ihmisten luokse asumaan ja kouluun, josta en tuntenut ketään. No ainakin tiesin että olen tulossa takaisin Suomeen vaihdon jälkeen ja toivoin että kaikki minut viellä muistaa. Viimeisen 200 päivän aikana olen tavannut varmaan enemmän uusia ihmisiä, kuin koko elämäni aikana. Täällä ei auta ujostella ja valita kenelle haluaa jutella. Uusia ystäviä on kuitenkin ollut hieman hankala saada, mutta se on normaalia. Nyt viimeisten kuukausien aikana olen löytänyt enemmän uusia tuttavuuksia ja joka paikassa on joku jolle voin jutella. 

Olen myös saanut elinikäisen ystävän, siskon Tanskasta. En usko että ollaan tämän vaihtovuoden aikana oltu viikkoa kauemmin näkemättä toisiamme. Koululounasta ollaan syöty kahta päivää lukuun ottamatta yhdessä (oltiin siis kaksi päivää eri koulu ruokailuissa). Ollaan oltu erottamattomat jo ensimmäisestä viikosta lähtien ja viestitelty joka ikinen päivä viimeisen 6 kuukauden ajan. En tiedä mitä tehdään alle kolmen kuukauden päästä, kun molemmat suuntaavat kotiin, oikeaan kotiin. Tullaan varmaan matkustelemaan edes takaisin joka lomalla. 

Love you <3

Viellä mulla on noin 3 kuukautta aikaa ottaa kaikki tästä loppuajasta irti. Viellä mulla on koko yleisurheilukausi, kuukausi näytelmä treenejä + näytelmä, mahdollisesti matka jonnekkin lämpimään ;), Prom, valmistujaiset ja paaaljon kaikkea edessä. Ei siis vielä syytä huoleen. 

Mutta älkää te siellä koti Suomessa unohtako, ei enää kauaa kunnes tulen kotiin!

Ronja

Autossa matkustelua

Tässä tulee kilometri postaus, koska ollaan oltu kiireisiä. Pari viime viikonloppua ollaan vähän matkusteltu, lähi osavaltiossa. Koulussa menee hyvin ja paljon uusia ystäviä oon saanut. Joka päivä koulun jälkeen mulla on jonkulaiset treenit, joten ei ainakaa ole ollut aikaa tylsistyä. Kolme kertaa viikossa on 3 tunnin näytelmä treenit. Ja joka päivä koulun jälkeen meillä on yleisurhelu treenit. Ensi viikolla siirrytään ulkotreeneihin ja ulkona on viellä noin -5 astetta pakkasta, että siellä sitten jäädytään kunnes ilmat alkavat lämpenemään. No mutta ainakin meillä on kivoja tyttöjä meidän joukkueessa ja hyvät valmentajat.

Ystävänpäivä täällä meni hyvin. Ei mitään ystävän päivä juhlia ollut, sillä meillä oli vapaapäivä. Mutta tässä yksi söpö lahja, jonka sain yhdeltä meidän koululaiselta tytöltä.

Oikeastaan me lähdimme ystävänpäivän aamuna ajamaan kohti Luisvilleä, Kentuckyä, mun isäntäperheen ja niiden yhden lapsenlapsen, Rileyn kanssa. Matka kesti noin 3-4 tuntia. Luisvilleen siis mentiin, koska siellä järjestettiin maailman suurimmat farmimessut. Isäntäisäni siis on maanviljelijä, joten tämä on heidän jokavuotinen reissu. Oli kyllä isot messut ja todella paljon nähtävää. Enimmäkseen kyllä siellä oli traktoreita ja kaikenlaisia koneita.

Ensin ajettiin Indianaan...

Ja sitten oltiinkin jo Kentuckyssä

KYLLÄ!!!!!

Punainen vai....

Vihreä Traktori?

Vihreä, koska John Deere ;)

Illalla mentiin traktorin vetoon, joka järjetettin samassa paikassa. Siellä siis oli kaikenlaisia viritettyjä traktoreita, jotka vetivät perässään koko ajan lisääntyvää painoa. Oli kyllä uudenlainen kokemus ja jotai mitä en kovin usein Suomessa näkisi. Oli kyllä tosi kovaäänisiä traktoreita.

Yövyttiin hotellissa ja seuraavana päivänä ajettiin kotiin. Sunnuntaina mentiin sitten Josephinen ja mun isäntävanhempien kanssa härkä ratsaksusteen St. Louisiin. Siellä nähtiin PBR = Professonal Bull Riders, jotka siis kisasivat kuka pysyy härän seläsä kauimmin. En ole kyllä ennen nähnyt mitään sellaista, välillä pelotti ettei se härkä astu niiden ratsastajien päälle, mutta välillä taas jännitettiin että pysyykö se ratsataja härän selässä yli 8 sekunttia. Pari kertaa se härkä kyllä astui niitten ratsatajien päälle, kun he putosivat, mutta ei kukaan pahemmin loukkaantunut.

St. Louis Bluessien kotiareena, jossa PBR-rodeo järjestettiin

Hostvanhempien kanssa

Siinä ratsastaja on just pudonnut härän selästä

Oli kyllä aika hullua välillä...

Josephine <3

Viime viikon perjantai otettiin koulusta vapaaksi ja lähdettiin mun isäntäperheen, Josephinen, meidän koordinaattorin tytön Winyn ja Sveisiläisen Marcin kanssa kohti Chicagoa. Matkalla pysähdyttiin Amish-kylässä. He siis asuvat ilman mitään teknologiaa tai autoja. Nähtiin monta Amishia ajamassa autoteillä heidän hevosen perässä vedettäviä vaunuja. Amishit pukeutuvat siis mustaan ja valkoiseen, ja naimisissa olevilla miehillä on parta. Pysähdyttiin syömään Amish ravintolaan ja oli hyvää ruokaa.

Amish Kylän kyltti

Amish-kaupassa oli parkki hevosille ja niiden kärryille

Meidän lounas ravintola

Ei me mitään hevosia tarvita, meillä on Bill!

Saavuttiin iltapäivällä Ottawaan, Illinoisiin, jossa yövyttiin siis seuraavat pari yötä. Tämä oli viellä noin tunnin matkan päässä Chicagon keskustasta. Hotellilla purettiin kamat ja mentiin uimaan. Illalla käytiin syömässä pizzaa Ottawan keskustassa ja mentiin hotellille nukkumaan. 

Chicagoon mentiin siis koska meillä oli siellä järjestetty vaihto-oppilas päivä. Lauantai aamulla tavattiin ensin Chicagon keskustassa. Meidän lisäksi matkassa mukana oli saksalainen poika ja tyttö, itävaltalainen tyttö ja etelä-korealainen tyttö, ja muutaman aluevalvoja. Päivä aloitettiin kiertelemällä Michigan Avenuella, eli suurimmalla shoppailu kadulla. Siellä saatiin pari tuntia vapaa aikaa, joka meille tarkoitti tietysti kaupoissa kiertelyä. 

Chicago näkyvissä!

Michigan Avenue

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Hersheyn karkkikaupassa

Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli noin 5 astetta

Victoria Secretissä vietettiin sitten melkein koko shoppailu aika...

Mutta saatiin kaikki imaiset aurinkolasit! Kuvassa Venezuela, Suomi, Itävalta ja Tanska.
(En tiie mikä mun huivia vaivasi...)

Shoppailun jälkeen mentiin yhdessä lounaalle Ed Debeviciin, joka on suosittu ravintola. Siellä siis tarjoilijat vitsailevat kokoajan ja välillä jopa kutsuvat sinua oudoilla nimillä. Siellä ei makseta vain ruuasta (joka oli muuten hyvää), vaan palvelusta ja tarjoilijoista, jotka tanssivat pöydillä.

Siinä oli meidän tarjoilija tanssimassa

Oreo-Milkshake

Amerikkalaisia isoja annoskokoja.... Ite söin noin puolet tästä

Suraavaksi meillä oli ohjelmassa Willis Tower, joka siis oli ennen kutsuttu Sears Toweriksi, mutta vaihtoi nimeä. Se on yksi kymmenestä maailman korkeimmasta tornista ja korkein USA:ssa. Korkein kerros oli kerros numero 103 ja kyllä meni vähän korvat lukkoon sinne matkalla. Meillä ei kovin paljoa aikaa ollut, mutta kerettiin me muutaman hyvä kuva ottaa. 

 

Siinä Chicago yläprofiilista

Illalla sitten mentiin "Million Dollar Quartet" -Musikaaliin, jonka tähdet olivat Elvis, Jerry Lee Lewis, Johnny Cash ja Clem Perkins. Musikaali perustui tosi tapahtumiin ja kertoi yhdestä päivästä jona "Million Dollar Quartet" syntyi. Oli musiikin täytenen ja kaikki näyttelijät olivat hyviä laulajia ja imitoivat hyvin henkilöhahmojaan. 

Kaiken kaikkiaan oli hauska reissu ja olen iloinen että päästiin kaikki lähtemään yhdessä. Tässä linkki meidän kaikkien lempikappaleeseen, jota sitten kuunnelti koko automatka kotiin seuraavana päivänä!

Johnny Cash - The Ring of Fire

Nyt ollaan vietetty rauhallista viikonloppua kotona. Huomenna meillä on vapaapäivä koulusta, koska on Casmire Pulaski - päivä. Hän oli puolalainen mies, joka taisteli itsenäisyydestä Puolassa ja Amerikassa. Meillä siis asuu paljon puolalaisia meidän vieresessä kylässä ja heillä tämä on suuri päivä. Taas yksi vapaapäivä lisää, mua ei ainakaan haittaa! Tämän päivän ja yön on satanut lunta ja kirkkokin oli peruttu tältä päivältä. Joten huominen tulee myös olemaan kotipäivä.

En ole viellä täällä blogin puolella kertonut, mutta mun äiti ja yksi täti tulevat tänne mun viimeiseksi viikoksi! HE molemmat pääsevät mun valmistujaisiin ja pääsen näyttämään missä mä oon tän vuoden viettänyt :)

PS. Itse olen huomannut että kirjoittaminen suomeksi ei enään tule niin luontevasti ja pahoittelen useita kirjoitusvirheitä ja sanoja, jotka eivät edes ole suomea... Olen alkanut jo unohtamaan joitain sanoja ja on pitänyt Google kääntäjää käyttää englannista suomeksi. Saa nähdä mitä nämä seuraavat kolme kuukautta tuovat tullessaan...

PPS. Tänään mun päivälaskurista huomasin että mulla on alle 100 päivää jäljellä täällä Illinoisissa... Aika kuluu nopeasti!! 

Ronja