Auringon paistetta

Viime viikonloppuna oltiin siis metsästämässä meille homecoming mekkoja tyttöjen kanssa. Itse en löytänyt mieleistä, mutta Josephine (tanskalainen vaihtari) löysi ihanan mekon. Homecomming mekot ovat siis normaalisti lyhyitä ja aika juhlavia (riippuen tietysti henkilöstä!)  Homecomming tanssiaset ovat kahden viikon päästä lauantaina. Homecoming ei ole vaan tanssiaset, vaan homecomming-viikon aikana joka päivä on joku teemapäivä ja viikon päätteksi perjantaina on homecoming jalkapallopeli. Muuta en kauheasti tiedä, mutta innolla odotan!!

Lauantaina jäätiin Lexien luokse yöksi. Sunnuntaina kalastettiin catfishejä (kissakala?) ja niitä sitten syötiin päivälliseksi.

Minä, Josephine, Lexien pikkuveli ja catfish! Suoraan aamupalapöydästä kalastamaan.

Päivällä päätettiin lähteä ajelemaan Nashville State Lakea ympäri. Tuli tosi kotoisa olo, maisemat näytti aika samanlaisilta kuin Suomessa. 

Takasintulo matkalla päätettiin sit käydä ottamassa pari maissia maissipellosta. Ne ei siis ollu syötäviä, vaan ne oli tarkoitettu hevosten ruuaksi. Mutta haluttiin kuitenkin kokeilla, ei Suomessa joka päivä voi itse ottaa maissia maissipellosta. 

Meijän maissin kuorinta vaiheet

Ja tähän päädyttiin...

Maanantaina mentiin cheerleading joukkueen kanssa Nashville State Lakelle, jossa järjestettiin cross country kilpailut (maastojuoksu). Siellä oltiin ikäänkuin tienjakajina, jotta ihmiset juoksevat oikealla puolella tietä eikä satu kolareita. Muuten on ollaan treenattu normaalisti tällä viikolla.

Oon selvinny parista kokeesta ja viikko on mennyt nopeasti! En ole vielä blogin puolella kertonut perjantai aamuista koulussa. Ihmiset siis seisovat melemmilla puolilla käytävää ja koulun bändi marssii muuteman kerran edestakaisin käytäviä ja soittaa. Sen perässä kulkee sitten lisää bändin jäseniä jotka huutelevat ja laulavat. Oikea päivän piristys!

 Tässä pari kuvaa eilisestä pelistä!

PS. Homecomming-mekko ja kengät löytyi tänään! Kuvia saatte kuitenkin vasta homecommingin jälkeen ;)

Ronja

Arki Amerikan puolella

En ole päässyt kirjoittelemaan pitkään aikaan. Arkipäivisin ei ole aikaa läksyjen takia ja viikonloppuisin en ole istunut tuntia pidempään toimettomana kotona. Tänään mulla on pari tuntia ennen kun lähetään kavereiden kanssa ettimään homecomming-mekkoa (tanssiaiset lokakuussa). Joten nyt on hyvää aikaa kertoa viime viikkojen kuulumiset.

Elämä täällä Atlantin toisella puolella on oikeastaan muuttunut arjeksi. Melkein joka arki aamu herätys on samaan aikaan (6:30) , samat aamurutiinit ja sitten kiirehditään koulubussille, joka lähtee parin talon päästä. Busilla kestää noin 25 minuuttia koululle. Koulussa aamulla ekana kävelen kaapille ja haen ensimmäisten tuntien tavarat ja kiirehdin liikunta tunnille. Käytävät on täynnä ihmisiä ja välitunnit kestää neljä minuuttia, että pitää olla valmiiksi suunniteltuna milloin kerkeää käydä kaapilla ja mitä silloin ottaa mukaan. Ruokatunnilla, (n. 25-40 min riippuen päivästä) syödään joko pakatuteväät, koulun ruokalassa tai ajetaan johonkin viereiseen ravintolaan (Subway, Dairy Queen tai pari pitsa paikkaa) ja oikeestaan joka päivä ollaan syöty ainakin tanskalaisen vaihtarin Josephinen ja paikallisen Lexien kanssa. Vaikka alussa mun viimeinen tunti (tietokoneella kirjoittamista) tuotti hieman hankaluuksia, nyt oon kuitenkin pärjännyt hyvin ja huomannut kirjoitustaitojen paranevan huimasti. Koulu loppuu siis kello 3:10 pm ja koulubussi lähteen noin viiden minuutin päästä kohti kotia. Takasintulomatka bussilla kestää melkein 40 minuuttia, koska se kiertelee monet pikkutiet ja vie oppilaita kotiin. On kyllä aika epätasaista kyytiä kun hiekkateillä ajellaan... Mutta joka päivä matka taittuu kuulokkeet korvassa. Kotona yleensä oottaa ruoka ja sitten läksyt. Vaikka joinain päivinä läksyä on paljon, mutta paljon on päiviä ettei tule mitään läksyjä.

Kolme kertaa viikossa on cheerleading treenit, mutta ne alkavat vasta 5:30, joten tullaan aina kotiin ennen treenejä. Hostsisko on samassa joukkueessa, joten kyytien kanssa ei ole ongelmia. Vieläkin on hieman erilaista, mutta olen jo oppinut paljon ja saanut muita kiinni. Viime viikon treenit meni pikkutyttöjen cheerleading leirillä valmentaessa. Opetettiin siis lähialueen pikku cheerleadereille muutama kannustushuuto ja tanssi. Sitten nämä tytöt esittivät oppimansa koreografiat viime viikon jalkapallo pelissä, joka pelattiin meidän koululla. Oli vaihtelua normaaliin treenaamiseen. Meidän ryhmän tytöt oli noin 7-8 vuotiaita ja heillä ei kyllä aina keskittyminen meinannut riittää... Mutta hyvin pärjäsivät!

Siis joka perjantai koulun jalkapallo jengillä (ihan selvennyksenä kaikille jalkapallo täällä on siis Amerikkalaista jalkapalloa, täällä ei pelata oikeestaan sitä "Eurooppalaista" jalkapalloa) on peli jotain toista koulua vastaan. Ensimmäinen peli oli siis muutaman viikko sitten noin 20 min ajomatkan päässä. Mentiin sinne Josephinen ja Lexien kanssa yhden Lexien tanssijoukkuelaisen kyydillä. Tunsi kyllä kouluhengen paljon paremmin kuin siinä edellisen viikon harjoitus pelissä. Monilla tytöillä on jonkun jalkapallopelaajan toinen pelipaita päällä ja lopuilla sitten joku koulun paita. Hävittiin noin 40-8... Mutta tämä koulu oli kuulemma kova vastus. Pelin jälkeen käytiin syömässä ja jäätiin sitten Josephinen kanssa Lexien luokse yöksi. Oli hauskaa viettää aikaa uusien kavereiden kanssa muuallakin kuin koulussa.

Lexie lainas meille paidat niin meilläki oli vähän kouluhenkeä!

Lauantai vietettiin isäntäperheen sukulaisilla ja syötiin hyvin ja vietettiin yhdessä iltaa. Sunnuntaina pääsin sitten Lexien perheen (Isä, äiti ja pari vuotta nuorempi pikkuveli) mukaan ammattilais-jalkapallopeliin. Ajettiin siis Missourin puolelle St. Louisiin The Edward Jones Dome-areenalle. Tämä on siis St. Louis:laisen Ramsien kotikenttä. Heitä siis myös me kannatettiin! Ennen peliä ihmiset kokoontuivat viereisille parkkipaikoille ja pystyttivät telttoja ja grillasivat ja katsoivat telvisiosta kuinka joukkueet valmistautuivat peleihin. Amerikkalaiset kutsuvat tätä Tailgatingiksi. Tämä oli siis jotain mitä oon aikasemmin nähnyt telkkarista ja oli kyllä hienoa kokea.

Lähdettiin vähän ajan päästä kiertelemään areenan eteen jonne oltiin pystytelty kaikenlaisia telttoja. Ruoka- ja juomamaistiaisia, kilpailuita, fanituotteita, iso lava ja kaikkea mahdollista. Voitettiin pari t-paitaa ja maisteltiin limuja ja Smoothieita. Ihmiset olivat pukeutuneet fanipaitoihin ja innoissaan. Peli oli siis kaudenavauspeli ja suuri juttu faneille.

Oli kyllä söpö rekka ja...

...mukaan sieltä tarttui sitten muffinssit kaikille

No sit mentii sisälle ja oli kyllä iso areena!! Ensimmäiseksi kenttä peitettiin U.S.A:n lipulla ja yksi mies lauloi The Star-Spangled Bannerin (kansallislaulu) todella kauniisti, sain kylmiä väreitä! Sitten pelaajat juoksi yksitellen kentälle joidenkin liekenhettimien välistä ja cheerleadereiden muodostaman kunniakujan läpi. Sisääntulosta oli siis tehty oikeen kunnon show. No peli alkoi ja ei me nyt ihan koko peliä jaksettu katsoa vaan päädyttiin vähän kiertelemään ympäri stadionii ja tutustumaan ruokavalikoimaan ja fanituotteisiin. Ramsit kuitenkin voittivat pelin niukasti, ja oli kyllä tunnelma korkealla!

Sisään tullessa saatiin kaikki Ramsien pikkupyyhe, jota ihmiset pyöritti pään ymäpärilla aina kun jotai tapahtu pelissä.

Pelin jälkee päästiin kuvaan maskotin kanssa ja molemmilla Ramssien-paita päällä!

Parina viime viikon perjantaina on ollu siis jalkapallo pelit meijän koululla. Tässä muutamia kuvia näistä peleistä!

Tällä kertaa mulla oli päällä mun oma paita!

Koulun marssibändi ja tanssijat pitävät puoliaika shown. Tällä kertaa oli siis kotipelejä, eli meijän koulu esiintyi.

Sitten vielä kerron viime viikon lopun paraatista. Osallistuttiin siis viereisen kylän paraatiin hostsiskon kaverin perheen kanssa. Heillä on pari tosi hienoa traktoria, jotka on siis tarkotettu näyttelyihin. Ajettiin siis paraatin läpi (me istutttiin sellasessa maasturissa ja vaan vilkuteltiin ihmisille). Sit jaettiin karkkia ja helmikaulakoruja pikkulapsille jotka oli kattomassa. Paraatiissa oli cheerleadereita, tanssijoita, orkestereita, kauneuskilpailuiden osallistujia ja vaikka mitä. Ihmisiä oli kyllä paljon katsomassa ja tie oli aika pitkä.

No tuli taas ylipitkä postaus! Yritän kirjottaa vähä tiheämmin, mutta on vaan ollu kauheesti kaikkea meneillään!

Tässä viellä tällänen kerran elämässä kokemus, uppopaistettuja Oreoita! Oli kyllä aika hyviä!!

Ps. Ilmat on alkanu jo viilenemään!! Aamusin on alle 20 astetta, mutta päivisin lämpötila nousee noin 23-30!

Ronja

My last few weeks

Noniin, eli kerron nyt siis tässä parin viime viikon tapahtumat siitä lähtien mihin viimeksi jäin.

Toissa viikonloppuna, siis noin puolitoista viikkoa sitten, käytiin lauantaina katsomassa koulun Amerikkalaisen jalkapallon harjoitusmatsia. Siinä siis pelasi vaan meijän koululaiset toisiaan vastaan ja sisäänpääsymaksuna oli tuoda yksi tölkki soodaa (täällä sana sooda tarkoittaa siis limua, mikä on hämmentänyt mua useaan otteeseen…). Tämä oli siis mun ensimmäinen kerta jenkkifudis-matsissa ja en kyllä vielä ihan sääntöjä ymmärtänyt! Täällä en vielä kunnon school spiritiä päässyt kokemaan, mutta joka perjantai on jalkapallo ottelu jotain koulua vastaan, että aikaa on!

Sunnuntaina mentiin isäntäperheen ja muutaman muun sukulaisperheen kanssa veneilemään. Oli kyllä hienot maisemat, ihan erilaiset kun Suomessa. Kokeiltiin myös ”tubingia” eli siis meitä vedettiin kumipatjalla ympäri järveä ja oli kyllä hauskaa.

Siellä hostsikon kanssa yritettiin pysyy kyydissä!

Viime viikko koulussa meni aika normaalisti. Kouluahan se on täälläkin! Joka päivä oon syönyt koulussa olevan tanskalaisen vaihtarin kanssa ja on saatu kyytejä viereisiin ravintoloihin, kuten Dairy Queeniin. Juniorit ja Seniorit saa siis poistua koulun alueelta ruokatunnilla, sitä nuoremmat joutuvat joka päivä syömään koululla.

Koulun jälkeen oon yleensä tullut kotiin ja sitten tehnyt läksyt ja sitten onkin jo ollut ilta. Torstaina kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa koulun cheerleading-joukkueen treeneihin. En kyllä kauheasti mitään päässyt tekemään, koska joukkue harjoittelee kannustuksia jalkapallo-otteluihin. Munkin pitää näitä lyhyitä kannustuksia alkaa opetella, niitä on yli sata… Suomessa harrastan siis cheerleadingiä, mutta täällä se on kyllä täysin erilaista! Koulun joukkue on kyllä menossa kisoihin joskus joulun aikoihin, katsotaan jos pääsisin niihin mukaan!

Tämä viikonloppu vietettiin isäntäperheen ja muutaman sukulaisperheen kanssa leirintäalueella asuntovaunuilla. Perjantaina lähdettiin heti koulun jälkeen kohti Missouria. Leirintäalue missä oltiin on tarkoitettu pääasiassa ihmiselle jotka haluavat ajaa mönkijöillä ja kilpa-autoilla, sillä vieressä oli niille ajoratoja. No ajelusta koko viikonloppu sitten koostuikin. Itse en saa mitään moottori-ajoneuvoja ajaa, joten istuin vaan kyydissä. Ei ihan muutenkaan ollut mun juttu, mutta tulipahan koettua! Viikonlopun aikana ainakin syötiin hyvin. Maistoin myös Smore’seja ensimmäistä kertaa, Nam! (niistä ei kyllä kuvaa löydy...)

Mun isäntäperheen asuntoauto

Siinä koko porukka! 

Lauantai illan jälkiruokana suklaa-suihkulähde

Taustalla näkyy se kilpa-auto minkä kyydissä olin!

Maanantaina tultiin kotiin vasta iltapäivällä kun ei ollut koulua, sillä oli labor day eli siis joku työväenjuhla. Kukaan ei oikeen tiedä mitä se tarkoittaa, muuta kuin vapaapäivää. Uskoisin et se on aika samanlainen juhla kun vappu Suomessa!

On onneksi lyhyt viikko koulussa, enää kaksi päivää jäljellä ja sitten alkaakin jo viikonloppu. Perjantaina mennään Tanskalaisen vaihtarin ja parin meijän koululaisen tytön kanssa katsomaa jenkkifudis-peliä. Meille molemmille vaihtareille tää on eka kunnon peli ja oodotan innolla!

Elämä täällä tuntuu kyllä vieläkin todella erilaiselta, en siis ole vieläkään tottunut asumaan pienessä kylässä. Suomessa oon tottunu aina olemaan kiireinen, mutta täällä löytyy aikaa vaikka muille jakaa (ainakin viellä tällä hetkellä tuntuu siltä).

PS. Täällä on ollut tosi kuuma viimeisten viikkojen ajan! Noin 30-40 astetta... Vähän erilaista kun Suomessa tähän aikaan vuodesta!

 Ronja