Elämä täällä Atlantin toisella puolella on oikeastaan muuttunut arjeksi. Melkein joka arki aamu herätys on samaan aikaan (6:30) , samat aamurutiinit ja sitten kiirehditään koulubussille, joka lähtee parin talon päästä. Busilla kestää noin 25 minuuttia koululle. Koulussa aamulla ekana kävelen kaapille ja haen ensimmäisten tuntien tavarat ja kiirehdin liikunta tunnille. Käytävät on täynnä ihmisiä ja välitunnit kestää neljä minuuttia, että pitää olla valmiiksi suunniteltuna milloin kerkeää käydä kaapilla ja mitä silloin ottaa mukaan. Ruokatunnilla, (n. 25-40 min riippuen päivästä) syödään joko pakatuteväät, koulun ruokalassa tai ajetaan johonkin viereiseen ravintolaan (Subway, Dairy Queen tai pari pitsa paikkaa) ja oikeestaan joka päivä ollaan syöty ainakin tanskalaisen vaihtarin Josephinen ja paikallisen Lexien kanssa. Vaikka alussa mun viimeinen tunti (tietokoneella kirjoittamista) tuotti hieman hankaluuksia, nyt oon kuitenkin pärjännyt hyvin ja huomannut kirjoitustaitojen paranevan huimasti. Koulu loppuu siis kello 3:10 pm ja koulubussi lähteen noin viiden minuutin päästä kohti kotia. Takasintulomatka bussilla kestää melkein 40 minuuttia, koska se kiertelee monet pikkutiet ja vie oppilaita kotiin. On kyllä aika epätasaista kyytiä kun hiekkateillä ajellaan... Mutta joka päivä matka taittuu kuulokkeet korvassa. Kotona yleensä oottaa ruoka ja sitten läksyt. Vaikka joinain päivinä läksyä on paljon, mutta paljon on päiviä ettei tule mitään läksyjä.
Kolme kertaa viikossa on cheerleading treenit, mutta ne alkavat vasta 5:30, joten tullaan aina kotiin ennen treenejä. Hostsisko on samassa joukkueessa, joten kyytien kanssa ei ole ongelmia. Vieläkin on hieman erilaista, mutta olen jo oppinut paljon ja saanut muita kiinni. Viime viikon treenit meni pikkutyttöjen cheerleading leirillä valmentaessa. Opetettiin siis lähialueen pikku cheerleadereille muutama kannustushuuto ja tanssi. Sitten nämä tytöt esittivät oppimansa koreografiat viime viikon jalkapallo pelissä, joka pelattiin meidän koululla. Oli vaihtelua normaaliin treenaamiseen. Meidän ryhmän tytöt oli noin 7-8 vuotiaita ja heillä ei kyllä aina keskittyminen meinannut riittää... Mutta hyvin pärjäsivät!
Siis joka perjantai koulun jalkapallo jengillä (ihan selvennyksenä kaikille jalkapallo täällä on siis Amerikkalaista jalkapalloa, täällä ei pelata oikeestaan sitä "Eurooppalaista" jalkapalloa) on peli jotain toista koulua vastaan. Ensimmäinen peli oli siis muutaman viikko sitten noin 20 min ajomatkan päässä. Mentiin sinne Josephinen ja Lexien kanssa yhden Lexien tanssijoukkuelaisen kyydillä. Tunsi kyllä kouluhengen paljon paremmin kuin siinä edellisen viikon harjoitus pelissä. Monilla tytöillä on jonkun jalkapallopelaajan toinen pelipaita päällä ja lopuilla sitten joku koulun paita. Hävittiin noin 40-8... Mutta tämä koulu oli kuulemma kova vastus. Pelin jälkeen käytiin syömässä ja jäätiin sitten Josephinen kanssa Lexien luokse yöksi. Oli hauskaa viettää aikaa uusien kavereiden kanssa muuallakin kuin koulussa.
 |
| Lexie lainas meille paidat niin meilläki oli vähän kouluhenkeä! |
Lauantai vietettiin isäntäperheen sukulaisilla ja syötiin hyvin ja vietettiin yhdessä iltaa. Sunnuntaina pääsin sitten Lexien perheen (Isä, äiti ja pari vuotta nuorempi pikkuveli) mukaan ammattilais-jalkapallopeliin. Ajettiin siis Missourin puolelle St. Louisiin The Edward Jones Dome-areenalle. Tämä on siis St. Louis:laisen Ramsien kotikenttä. Heitä siis myös me kannatettiin! Ennen peliä ihmiset kokoontuivat viereisille parkkipaikoille ja pystyttivät telttoja ja grillasivat ja katsoivat telvisiosta kuinka joukkueet valmistautuivat peleihin. Amerikkalaiset kutsuvat tätä Tailgatingiksi. Tämä oli siis jotain mitä oon aikasemmin nähnyt telkkarista ja oli kyllä hienoa kokea.
 |
| Oli kyllä söpö rekka ja... |
 |
| ...mukaan sieltä tarttui sitten muffinssit kaikille |
No sit mentii sisälle ja oli kyllä iso areena!! Ensimmäiseksi kenttä peitettiin U.S.A:n lipulla ja yksi mies lauloi The Star-Spangled Bannerin (kansallislaulu) todella kauniisti, sain kylmiä väreitä! Sitten pelaajat juoksi yksitellen kentälle joidenkin liekenhettimien välistä ja cheerleadereiden muodostaman kunniakujan läpi. Sisääntulosta oli siis tehty oikeen kunnon show. No peli alkoi ja ei me nyt ihan koko peliä jaksettu katsoa vaan päädyttiin vähän kiertelemään ympäri stadionii ja tutustumaan ruokavalikoimaan ja fanituotteisiin. Ramsit kuitenkin voittivat pelin niukasti, ja oli kyllä tunnelma korkealla!
 |
| Sisään tullessa saatiin kaikki Ramsien pikkupyyhe, jota ihmiset pyöritti pään ymäpärilla aina kun jotai tapahtu pelissä. |
 |
| Pelin jälkee päästiin kuvaan maskotin kanssa ja molemmilla Ramssien-paita päällä! |
Parina viime viikon perjantaina on ollu siis jalkapallo pelit meijän koululla. Tässä muutamia kuvia näistä peleistä!
Tällä kertaa mulla oli päällä mun oma paita!
 |
| Koulun marssibändi ja tanssijat pitävät puoliaika shown. Tällä kertaa oli siis kotipelejä, eli meijän koulu esiintyi. |
Sitten vielä kerron viime viikon lopun paraatista. Osallistuttiin siis viereisen kylän paraatiin hostsiskon kaverin perheen kanssa. Heillä on pari tosi hienoa traktoria, jotka on siis tarkotettu näyttelyihin. Ajettiin siis paraatin läpi (me istutttiin sellasessa maasturissa ja vaan vilkuteltiin ihmisille). Sit jaettiin karkkia ja helmikaulakoruja pikkulapsille jotka oli kattomassa. Paraatiissa oli cheerleadereita, tanssijoita, orkestereita, kauneuskilpailuiden osallistujia ja vaikka mitä. Ihmisiä oli kyllä paljon katsomassa ja tie oli aika pitkä.
 |
| Tässä viellä tällänen kerran elämässä kokemus, uppopaistettuja Oreoita! Oli kyllä aika hyviä!! |
Ps. Ilmat on alkanu jo viilenemään!! Aamusin on alle 20 astetta, mutta päivisin lämpötila nousee noin 23-30!
Ronja
hyvin menee :*
VastaaPoistaJuu, niin menee! :*
Poista